"Kun yöhön sytytetään öljylamppu
rannalla viipyy vielä kesäpäivän lämpö"

Kauniisti sanottu.

Kertaisin Susupetalin jo toistamat säkeet, kauniit. Runossasi tilevat esiin myös erilaiset valot - aamun valo, öljylampun valo, kiiltomadon valo. Valot vaihtelevat myös muussa elämässämme. Lämmin runo.

Minusta ei ole runokommentaattoriksi, mutta valokuvia voin ihailla. Tuo nuotiokuva näyttää yliluonnolliselta. Hieno violetti kajastus leivässä.

Meidän kissa taitaa olla niin vanha, ettei enää harrasta omituisuuksia, tai sitten olemme niihin tottuneet. Kummastelin ensin (ennen tekstin lukemista) kissakuvaasi, sitä muovipussia.

Tuota lasista juomista epäilen harrastettavan meilläkin öiseen aikaan. Jostain syystä vesi ei omasta kiposta nautittuna tunnu maistuvan yhtä hyvin, kuin esim. ulkona lasten uima- altaasta juotu tahi rännistä nautittu. :)

Runon tunnelma on hyvä, ystäväsikin on sen huomannut, koska on säilyttänyt sitä monen monta vuotta. kesäyö ja aamunsarastus välittyvät hyvin.