Soitin aamulla tyttärelle - oli viemässä miestään A-klinikalle. Se oli alkanut ryypätä. Jo viikko kai toistakin on mennyt putkeen. Tytär on onneksi selväpäinen ja tomera.  Mun mies on luvannut viedä P:n ryhmään illalla. Enempää yrittämättä mieli alkaa askarrella omissa taisteluissa ensimmäisen - alkoholistimiehen -kanssa nelisenkymmentä vuotta sitten ja alan pelätä väkivaltaa P.n taholta. En itseeni kohdistuvana vaan tyttäreen ja vauvaan.

Nyt olen siis samassa roolissa kuin oma äitini silloin. Olikohan hänellä yhtä suuri huoli kuin minulla nyt.