Minun on pysyttävä positiivisena ja nähtävä valoa tunnelin päässä.

Ei ole mahdollisuutta rypeä itsesäälissä tai muussakaan. Miehen debis on raskasta kestää. Eilisen sählingin jälkeen hänellä taas pakkaa mustat ajatukset päälle. Yritän pitää korvani kiinni, kun hän puhisee negatiivisia ajatuksiaan ilmoille. Onneksi minulla on myänteinen asenne elämään. Toisaalta sekin on raskasta kestää, koska ei ole mahdollisuutta olla heikko. Itkua kuitenkin pukkaa ja päänsärkyä......

Ehkä joku päivä voin vuodattaa pitempään. Nyt on taas pakattava opetuskassi ja lähdettävä tunteja pitämään.  Mitähän elämästäni tulisi, jos ei olisi tanssin ja opiskelijoiden tuomaa iloa. Onneksi sitä ei tarvitse ajatella sen enempää.