Kun olin vähän toisella kymmenellä, pääsimme tyttökaverini Heidin kanssa Lasse Liemolan ulkoilmakonserttiin. Konsertin jälkeen alkoivat lavatanssit, mutta sinne Heidi ei saanut jäädä. Minun vanhempani eivät olleet kieltäneet tansseihin jäämistä, ei minulla ainakaan ole mitään mielikuvaa sellaisesta - ehkä se johtuu myös siitä, että olin aika kovapäinen eivätkä kiellot olisi paljon vaikuttaneet. Tanssilava oli äärimmäisen kiehtova ja minua suuresti harmitti se, että Heidin isä haki meidät pois niin aikaisin. Olihan se aika hävettävääkin, että jonkun isä tuli tanssipaikalle noutamaan.

Konserttilava oli rakennettu järven päälle ja katsomona olivat rinteeseen kyhätyt puupenkit. Lasse Liemola oli meidän ihanteemme, mutta itse konsertista en muista juurikaan mitään. Kiltisti istuttiin puupenkeillä, me tietenkin eturivissä. Ei siellä riehuttu esiintymislavan edessä eikä huudeltu tai heiluteltu edes käsiä. Kaksi asiaa on jäänyt mieleen. Se, ettei saatu jäädä lavatansseihin ja se kun osallistuimme yleisökilpailuun.

Kun yleisöä pyydettiin ilmoittautumaan kilpailuun, me olimme heti ensimmäisinä menossa, vaikka emme tienneet kilpailun laatua. Kilpailussa oli ehkä viisi tai kuusi tyttö/poika paria. Tyttöjen tehtävänä oli kääriä poika vessapaperiin. Heidi voitti ja minä olin parini kanssa toinen. Minulla ei ole mitään mielikuvaa, minkälaisen palkinnon Heidi sai, mutta minä sain äänilevyn. Palkintojen jakaja sanoi, että tämän levyn laulajasta tullaan vielä kuulemaan. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut nimeä, joka oli singlen kannessa: Cliff Richard.

Levy on vielä tallessa. Mutta kun en sitä nyt löytänyt, niin en voi kertoa, mitkä kaksi kappaletta levyllä on.