Aina kun Heidi sai määrätä, leikittiin lääkäriä. Usein sitä leikittiin meidän leikkimökissä. Muistan, kun kerran olimme teltassa Heidin pihassa ja pyllistimme teltan ovella odottamassa, että kärpänen tulisi pyllylle.

Meillä molemmilla oli filmitähti paperinukkeja, niillä leikimme tosi paljon. Meidän äiti ei ilahtunut, kun kerran leikimme hänen valtavan ison oleanderi-kukkansa lehdillä paperinukeilla. Paperinuket mahtuivat sopivasti kukan lehdille ja heillä oli ihania eri huoneita ympäri kukkaa ja kukan juurella. Paperinukkeleikeissä oli mukana kaikenlaisia koruja ja helmiä ja pieniä hajuvesipulloja. Voi kuinka iloinen olinkaan, kun äitini kuoleman jälkeen hänen asuntoa tyhjentäessäni löysin vanhoja paperinukkejani. Nyt ne ovat ruskeassa kirjekuoressa niin hyvässä tallessa, etten muista mihin olen ne laittanut.

Rakastimme Heidin kanssa pieniä hajuvesipulloja. Meidän äidillä niitä ei ollut eikä Heidin äidillä riittävästi. Saimme joskus hajuvesipulloja naapurimielisairaalan ylilääkärin rouvalta.  Kerran teimme hurjan retken tämän ylilääkärin asunnolle. Hiivimme yläkertaan heidän makuuhuoneeseensa ja otimme sieltä tyhjän näköisiä pikkupulloja. Eikä kukaan huomannut mitään. (Tästä asiasta en kyllä enää ole ihan varma, nimittäin ylilääkärin rouva istui olohuoneessa, kun hiivimme yläkertaan) Samalla reissulla veimme kirjelappusen ylilääkärin pojan huoneeseen, me kun olimme hurjan rakastuneita tähän Pauliin. Pyysimme häntä varmaan mökille, missä sitten pussasimme häntä.

Pussaaminen tapahtui niin, että ensin Heidi meni Paulin kanssa leikkimökkiin ja kun siinä huoneessa oli yksi kulma, niin Heidi tuli kulman toiselta puolelta ja Pauli toiselta puolelta ja sitten jos osuttiin kohdakkain, niin se oli pussaamista. Sitten menin minä mökkiin Paulin kanssa. Heidin kanssa sitten vertailtiin, mihin kohtaan se Paulin pusu oli osunut. Otsaan vai leukaan, suulle ei kummallekaan.