Taisin loukata  miestä eilen oikein verisesti. Tulin kotiin klo 22 aikaan. Hän oli tehnyt jauhelihakeittoa. Tokaisin hänelle, että jauhelihat oli tarkoitettu huomenna tehtäviin lihapulliin ja perunat perunamuussiin. Lievittelin sitten sanomalla, että oikein hyvä, kun on valmista ruokaa. Mies kuitenkin närästyi ja painui huoneeseensa oven taakse.

Tänään ajatellen onkin erinomainen asia, että ruoka on tehty. Olen ensinnäkin nukkunut kymmeneen ja sitten hoitanut sähköposti- yms. asioita. Kello on jo 13 ja 15:n jälkeen on lähdettävä opistolle. Tuntivalmisteluja olisi vähän tehtävä jne.... jne....
Vieläköhän ennättäisin siitä toisesta jauhelihapaketista tehdä lihapullat ja lopuista perunoista muussia. Yritetään.

Mukavata keskellä viikkoa eloa ja oloa!

Lisäys puolentoista tunnin kuluttua: Tuota en saanut koskaan julkaistua, en tiedä mikä mätti.
Lihapullat, perunamuussi ja puolukkavispipuuro on tehty. Samalla harjoittelin tansseja keittiössä. Meillä tehdään ruoat tanssien. Ja mies kärsii ovien takana, kun inhoaa tätä roinotusta... pitäisi saada oma työhuone.