Nainen pyöriskeli yksinäisessä sängyssään. Hän ei olisi millään jaksanut nousta vessaan. Lopulta oli noustava. Hän sytytti valon nähdäkseen, paljonko kello on. Se oli viisi. Ei hän sillä tiedolla mitään tehnyt, mutta kun ei enää tiennyt, oliko päivä vai yö.... Oli kaamos ja aina yhtä pimeää..
Vessan pytyllä hän piti silmät kiinni, ettei uni karkaisi.  Pissa oli tummankeltaista ja sitä tuli vain liraus. Pitäisi muistaa tankata ennen tunteja, hän ajatteli. Nainen kävi juomassa lasillisen vettä ja kömpi takaisin kerrossänkyynsä peittojen alle.
Oli pimeää ja hiljaista, edes kissa ei häirinnyt häntä. Mutta hän ei saanut enää unta. Päässä alkoivat pyöriä tekemättömät työt ja harmituksen aiheet.
Sekin väsytti, että kymmeneltä olisi jo ensimmäiset harjoitukset. Hän oli jo muutaman kerran päästänyt mieleensä huikean ajatuksen erota esiintyjäryhmästä, erota koko yhdistyksestä.
Yhdistyksen lehti oli tullut vasta edellisellä viikolla. Tapahtumat, joita siinä ilmoitettiin, olivat osittain vanhoja. Häntä harmitti, että lehti oli niin huonosti tehty. Taitto oli surkea ja valokuvat postimerkin kokoisia. Lisäksi lehdessä oli virheitä. Hän ei olisi päätoimittajakaudellaan sellaista lehteä päästänyt käsistään.
Sekin harmitti, että vieraileva tasokas kouluttaja oli tilattu yhdistykselle kiireisimpänä näytös harjoitusaikana. Kurssien hinnatkin olivat nousseet. Pikkujouluillallisen hinta hipoi pilviä. Näytösmainoksen suunnitteluun ei oltu uhrattu montakaan hetkeä.  Monta harmituksen aihetta jälleen kerran.
Ensi vuonna yhdistys täyttäisi kymmenen vuotta. Sen hän vielä katsoisi vai katsoisiko.....