Tämä on virallisesti todettu huonoksi runoksi. Lähetin v. 1973 Nuoren Voiman Liittoon muutamia runojani arvioitavaksi.

Vastauksessa sanotaan mm. "Kirjoittaja on tässä oikeastaan vasta tekemässä itselleen ohjelmanjulistustaan, havaitsemassa, että hän haluaa kirjoittaa.... Runo "Nainen minustako" on jo aika hauska. Siinä on nähty eloisasti eräs kypsymisprosessi. Astuminen kohti huomista on vain turhaa, se on iskelmää....   ...niin että onnea ja intoa vain."

Vaikka näin jälkeenpäin lukien arvio onkin aika positiivinen, palaute mursi kuitenkin haluni kirjoittaa runoja ja lopetin siihen paikkaan runoilijahaaveet....


NAINEN, MINUSTAKO  (23.1.1973)

Niinä aikoina, jolloin
Naisen minussa piti syntyä,
kävikin, että se meni kuoreen.
Kaikki nämä vuodet olen elänyt
kuoreni ulkopuolella.

Toinen toisensa jälkeen
yritti murtaa kuoren,
kun sen seinämät alkoivat revetä,
pakenin
eikä mikään muuttunut.

Sitten oli Mies,
joka ei yrittänyt murtaa,
vaan joka seisoi ulkopuolella.
Hän näki, kuinka kuori aukeni
ja Nainen yhtyi minuun.

Mies on Mies
ja minä olen Nainen.

Me astumme maailmankaikkeudessa
kohti huomista.