Mies on kuin Woody Allen - aina pelkäämässä pahinta vaikka kuolemaa. Ja varsinkin sairauksia. Onnellisena hän asettelee kerran viikossa monet pillerinsä pillerinjakelijaan, koska silloin hänellä on tärkeää tekemistä. Ja onhan hänellä diagnoosejakin. Moninaisia tauteja, joita pillereillä hoidetaan.

Nyt mies on lähdössä vatsatähystykseen. Sovittelee vaatteita.
"Pitääköhän siellä riisua kalsarit."
"Tietääkseni vatsatähystys tehdään suun kautta, niellään letkua, eikös tästä ole puhuttu jo monta kertaa." vastaa vaimo, vaikka ei edes kysytty.
"Mulla ei ole puhtaita kalsareita."
"No ei siellä kalsareita tarvii riisua ja entäs sitten jos tarvii, kuka sun kalsareitas kattoo."

Mies menee menojaan.
"Tarkottikohan se mua? Katsokin sillä tavalla merkitsevästi. En oo kieltäytyny pesemästä kalsareita, mutta sen oon sanonu, että en pese, jos ei ne pyykkikoppaan ilmesty. Pitääköön likaiset kalsarinsa ja peskööt itte, jos ei sen vertaa ole viitseliäisyyttä, että koppaan ne tois. Nii-ih!"

Vaimo tyrkkää leivät uuniin ja avaa tietsikan.