Koko kertomus on nyt omalla sivullaan UNET JA UNELMAT

ULPUKOITA JA RUUSUJA

Valo tunkee luomien alle. Painan tyynyllä silmiäni. Valo on valkoista valoisampaa. En voi hengittää tyynyn alla ja tulee hiki. Potkin peitot, jalat palelevat. Kääriydyn peittoon, hiki valuu niskasta. Levittäydyn sänkyyn kädet ja jalat levällään ja rauhoitun.

Äiti sai kaatumataudin, kun isä töytäisi humalapäissään hänet hellan kulmaan. Myöhemmin, kun isä kuoli väkivaltaisesti, taloon tuli rauha.

Lumpeiden keskeltä, mutapohjasta, äiti ilmestyy eteeni.  Siinä hän seisoo ja näen, että hän on parantunut. Hän on ryhdikäs. Hänen päässään on keltaisia ulpukoita ja käsissä kaloja. Äidin kirkkaat silmät katsovat minua sinisinä kuin lapsuuden kesäisestä järvestä heijastuva taivas. Hän on levollinen ja kaunis ja hymyilee minulle.

Kuljen äidin perässä tupaan. Hän menee pirtin pöydän ääreen. Minä istun vastapäätä. Tuuli leyhyttelee ikkunaverhoja ja ruusut tuoksuvat. Äidin kädet lohduttavat minua ja hänkin itkee.