Olin seurannut silmä kovana uutisiointia ukkosmyrskystä, jonka silmässä Niinisalon sotaharjoitusleiriläiset olivat. Tiesin, että poika oli tällä viikolla jossain leirillä, mutta en tiennyt missä. Mies arveli, että ei hän varmaan siellä Niinisalossa ole. Pojan puhelin oli pois päältä - eikä hän vastannut edes tekstiviesteihin koko viikkona.

Korpraali tuli eilen tavallista myöhemmin viikonloppulomille, vasta puoli kymmenen maissa illalla. Ensimmäiseksi eteisessä kysyin:
"Olitko Niinisalossa leirillä?"
"Juu olin", hymy karehti suupielessä.

"Olitko siinä, missä se salama iski?"
"Ei, kun olimme 20-50 kilometrin päässä"
"Niin kaukana?"
"Se oli se toinen osapuoli sodassa, johon salama iski."
"No hyvä."
"Mutta me voitettiin sota"