Onneksi eilinen tunti meni jo paremmin. Olen palautunut murheen alhosta ja tullut läsnäolevaksi jälleen.

Aamulla tunsin itseni kiireiseksi ja se teki minut hyvin, hyvin väsyneeksi. En kuitenkaan antautunut sängyn houkuttelevalle kutsulle, vaan menin suihkuun ja pesin hiukset - yleensä pesen ne vain kerran viikossa, lauantaisin.

Kun olin vienyt tyttären 2,5 vuotiaan päiväkotiin, kävin terveyskeskuksessa hakemassa reseptin, jolla sain lääkkeet apteekista.
Kävin Valintatalossa. Siellä oli vielä tänään voimassa Fazerin suklaatarjous: kaksi levyä kolmella eurolla. Ostin neljä Lontoon Rae -levyä. Kun tulin kotiin, huomasin, että mieskin oli ostanut kaksi!
Sähköpostikansioiden tyhjentämisessä meni paljon aikaa. Olen kirjoitellut sähköposteja, tehnyt ruokaa, etsinyt kadonneita papereita. Nyt pitää mennä ottamaan paplarit päästä ja lähteä töihin - siis tanssimaan!