Eilen jätin kuvauskurssin väliin, venäjäntunnilla kyllä olin. Tänään jätän Oman sukuni tarina -kurssin väliin.
Olenkin eilen ja tänään saanut tehtyä rästitöitä. Tekemättömät työt rasittavat kaikkein eniten ihmisen elämää.

Lauantaina on näytös. Onneksi en ole mukana kuin aivan muutamassa tanssissa. Tuntuu, että niissäkin on jo melkein liikaa.

Lauantaisessa lukupiirissä käsiteltiin lukutehtävänä ollutta kirjaa Ishiguron: "Ole luonani aina". Harvoin on lukukokemukseni mennyt niin pieleen kuin tämän kirjan kohdalla. En kokenut mitään syvällisiä tuntemuksia, vaan pidin sitä lähinnä vastenmielisenä. Kirja piti ihan lainata uudestaan, kun siitä nyt lukupiirissä avautui aivan uusi yhteiskunnallinen merkitys.

Oletko sinä lukenut tuon kirjan?