Melkein ei voisi tätä edes tunnustaa. Nyt on Rouvalla palikat hukassa pahemman kerran. Ihan konkreettisesti hukassa. Lauantaina Rouva oli lähdössä toiseen kaupunkiin ystävän synttäreille juhlimaan ja esiintymään. Rouva ahtasi esiintymisvaatteet, levyt ja meikit reppuun. Junalipun hän oli tulostanut ennalta Netistä. Pari minuuttia ennen ulossäntäämistä Rouva vaihtoi tavarat repusta isoon kassiin. Reppu kun oli liian täynnä, niin kassi olisi helpompi kantaa. Hän tarkisti repun joka nurkasta, että se oli tyhjennetty.

Jo junalle mennessä Rouva havaitsi, että kännykkä oli jäänyt repun sivutaskuun. Ilman kännykkääkin Rouva oli muutaman kerran tullut toimeen, vaikka oli siitä riippuvainen. Tällä kertaa hän olisi kuitenkin tarvinnut sitä kävelyohjeiden saamiseksi. Hän kun ei oikein hahmottanut vieraassa kaupungissa, miten asemalta pääsee juhlapaikalle. Ei auttanut muu kuin hypätä taksiin, vaikka ystävällinen taksimies ennen autoon astumista parhaansa mukaan selittikin, miten tuo vajaan kilometrin matka tehtäisiin jalan. Rouva ei luottanut, että osaisi kuitenkaan ja olihan kassikin painava.

Juhlat menivät erinomaisesti. Tarjoiltiin hyviä ruokia ja juomia, vieraana oli ihania ihmisiä ja ohjelmaa oli paljon. Orkesterin säestämät tanssitkin vielä lopuksi. Rouvalla oli käsilaukku salissa mukana kuten hienoilla rouvilla yleensä on. Tavallisesti Rouva ei käyttänyt käsilaukkua eihän hän niin hieno arkielämässä ollutkaan.

Juhlista Rouva lähti ennen puolta yötä niinkuin Tuhkimo, sai kyydinkin juna-asemalle. Matkalippua etsiessään hän huomasi, että käsilaukku oli jäänyt juhlapaikalle. Junalippu oli tietenkin käsilaukussa, mutta onneksi rahapussi oli mukana olevassa kassissa. Eihän siinä muu auttanut kuin maksaa junamatka uudelleen.

Kotikaupungissa Rouva seisoi bussipysäkillä, kun tuntematon mieshenkilö kysyi häneltä bussin kulkuja. Siinä he  sitten katoksessa seisoivat vieretysten kymmenisen minuuttia ennenkuin bussi tuli, mutta eivät keskustelleet mitään keskenään. Rouvan huomiota kiinnitti miehen kohteliaisuus, kun tämä pysähtyi auton ovelle ja ojensi kätensä kohteliaasti kertoen näin, että Rouva voi ensin mennä bussiin. Bussissa oli paljon tyhjiä paikkoja, tämä ei ollut mikään yön ruuhkabussi. Rouvan hämmästys oli suuri, kun bussipysäkin mies tulikin hänen viereensä istumaan. Mies oli selvin päin samoin Rouva. Kaikenlaista rupattelivat. Rouva kertoi illan kommelluksistaan ja mies lainasi Rouvalle kännykkää, että tämä sai soittaa kotiin ja varmistaa, että pääsee sisälle. Rouvan kotiavainkin kun oli siellä juhlapaikalle jääneessä käsilaukussa.

Rouva ajatteli vielä seuraavana päivänäkin tuota tuntematonta, kohteliaista miestä. Ja vielä tiistainakin....

Mitä tästä opimme: ei kannata leikkiä hienoa rouvaa.