Rouva istuskeli sohvalla, kun oli palannut atk-kerhosta ja syönyt myöhäisen illallisen. Hän oli päättänyt katsoa elokuvan "Crying Game". Seuraavana aamuna rouva ei muista elokuvasta mitään, ei edes alkua. Hän alkoi pilkkiä pahasti puoli kymmenen aikaan ja päätti noudattaa kehonsa kutsua.

Itäisessä kerrostaloasunnossa aurinko nousee juuri silloin kun se nousee. Talvella kaikki on hyvin, aurinko nousee aivan toisesta paikasta ja paljon myöhempään. Unta voi jatkaa häiriintymättä vaikka puolille päivin. Mutta kun tulee kevät ja tulee kesä, jotka sinänsä ovat elämän parasta aikaa, niin tuo taivaallinen valo hiipii nukkujan silmiin ärsyttävästi joka ainoa aamu. Rouva yrittää kääntää kylkeä, vetää peittoa silmille. Mutta eihän se uni enää tule, kun se on kerran karissut silmistä. Edellisenä aamuna, kun unta olisi riittänyt, niin pirullinen kellon soitto herätti 6.45. Tänä aamuna rouva heräsi 6.15 ilman kelloa. Olihan hän nukkunutkin melkein yhdeksän tuntia.

Aivan pikkuhiljaa rouvan mieleen hiipivät pahasti kesken jääneet siivousasiat. Hän tietää sen valtavan työmäärän, joka on edessä. Koska työ ei ole pakollista, niin hän päättänyt aloittaa vasta silloin kun mieli on siihen valmis. Tänä aamuna saattaisi olla se hetki. Ensin on hoidettava muutamia virallisia ja vähemmän virallisia asioita, sähköposteja, blogeja.

Voi ei! Blogeja päivittäessä rouvan mieleen juolahtaa yksi pakollinen asia, joka on välttämättä tehtävä ennen siivouksia: veroilmoitus! Pätkätyöläisen veroilmoitus ei ole koskaan verottajan antaman ehdotuksen mukainen. Ensin hän käy kuitenkin hierojalla. Se on puolen päivän aikaan.