Tämän päivän voin kokonaan pyhittää siivoukselle, tuolle ikuisuusprojektilleni. Mutta aloittamisen tuska on taas suuri. Niinpä kirjoitankin ensin kutsukirjeet lapsuuden ystävien tapaamiselle, kuoret jo aamulla kirjoitin. Illalla kokoontuvat atk-friikit ja pääsen opistolle kopioimaan kirjeet. Huomenna viimeistään saan ne postiin.

Jännää: meidän koulu täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja sen kunniaksi järjestetään tietenkin komeat kolmipäiväiset kekkerit. Välitin eilen tiedon tästä omassa sähköposti osoitekirjassani oleville koulukavereille. Yllättävän moni osoite oli vanhentunut ja jouduinkin siivoamaan osoitteistoani. Me alamme olla eläkeiässä ja se näkyy siinä, että entiset työpaikan osoitteet eivät ole enää voimassa. Minulla on laaja osoitteisto, kun olen toiminut luokkakokousten koollekutsujana. Edellisestä kokouksesta on nyt kolme vuotta. Ehkä pidämme jonkunlaisen meetingin koulun juhlien yhteydessä - siitä tuli jo esitys yhdeltä luokkakaverilta.

Vastaus tuohon otsikkokysymykseen on minun osaltani se, että on kiva tavata vanhoja lapsuuden ja nuoruuden aikaisia kavereita, tykkään myös sukulaisista. Olenko omituinen - en tiedä? Haluatko sinä vielä palata vanhoihin muistoihin?

"Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään", sanottiin ennen.