Uusi viikko. Tämä on viimeistä edellinen "loma-" eli työttömyysviikko. Kesä ja vapaa-aika on tuntunut tosi pitkältä, kun olin saaressa vain neljä viikkoa. Ajantaju muuttuu, kun on luonnossa. Aika kuluu saaressa jotenkin nopeammin, viime vuoden kahdeksan viikon mökkeily ei tuntunut yhtään pitkältä.

Täällä kaupungissa elämää rytmittävät toisenlaiset tekemiset. Kuvittelin ja ajattelin, että siivoamisen lisäksi minulla on hyvin aikaa valmistautua syksyn opetuksiin. Selvittää opetettavat koreografiat juurta jaksain ja opetella niitä itse niin pitkälle kuin mahdollista. Opetussunnitelmassa on 17 ryhmää ja opetettavia koreografioita on joka tapauksessa toista kymmentä. Pitää tunnustaa, että en jokaista tanssia pysty itse alusta loppuun tanssimaan ennen opetuksen alkua. Olenkin viime vuosina, kun ryhmiä on ollut enemmän, opetellut tanssit opettaessani. Itsellä kun on harjoiteltavana syksyn näytöstanssit samaan aikaan, kun opetukset alkavat.

Kesällä saaressa olin vakaasti sitä mieltä, että tuleva talvi on viimeinen opetustalveni. Nyt kun opetukset lähenevät, intoni kasvaa. Enkä enää ole ollenkaan vakuuttunut, että haluaisin ensi kesänä jäädä eläkkeelle. Minulle se olisi ollut mahdollista jo tänä kesänä ikäni puolesta.