Eiliset murheet olivat oman kuopuksen murheita, jotka liikuttavat äitiäkin. Isänsä menetti ihan hermonsa sen häädön johdosta. Hän näkee pojan elämässä vain alamäkeä (joka hänen mukaansa on minun eli äidin syytä). Minä uskon enemmän pojan oppimiseen ja selviämiseen elämässä.

Yöllä näin unta, että kenkieni kärjet nousivat ylöspäin ja puolet päästäni oli kaljuuntunut....

Aamulla herätyskello (siis kännykkä) soi jo kuudelta. Keittelin kahvit, luin lehdet, kokosin illan opetusmateriaalit ja kiirehdin tyttärelle seitsemän jälkeen. Pienin 1-vuotias ei pääse flunssakierteestään. Yritämme pitää häntä mahdollisimman paljon kotona, pois tarhasta. Monta antibioottikuuria peräjälkeen ei varmaankaan tee hyvää pienelle elimistölle.  Kuumetta ei nouse, mutta nytkin hän yskii ja hengitys on ihan tukossa. Mummon konsti höyryhengitys on tänä aamuna tehty.