Mökkielämä tältä kesältä on ohi. Olikin pitkä rupeama sivistyksen ulkopuolella. Jos nyt sähköiset vempaimet edustavat jonkinlaista sivistystä. Siellä luonnon helmassa on erityinen omanlaisensa elämä. Kaupungissa sitä tuumii, että mitenhän siellä pärjää. Joka vuosi ensimmäiset päivät mökillä ovat ahdistavaa kaaosta. Sitten sitä vähitellen asettuu niihin olosuhteisiin. Laittaa paikat asuttaviksi ja sujahtaa sisään siihen elämään.

Tänä vuonna järjestys oli sellainen, että otin tyttären kolme- ja kuusi vuotiaat pojat mukaan jo heti sinne mennessä. Se ei ollut hyvä järjestys, koska meidän piti asettua asumaan talven jäljiltä siivoamattomiin tupiin. Kun sinne tavaramme levitimme, perusteellinen kevätsiivous siirtyi ja siirtyi. Sen pitää mennä niin, että ensin menen sinne siivoamaan ja paikkoja järjestelemään kesää varten. Ja sitten otan vastaan vieraita. Näin toimi äitikin aikanaan. Oli ihana mennä mökille siivottuihin tiloihin, puhtaisiin lakanoihin. Ei sitä koskaan ajatellut tältä kantilta kuin tänä kesänä jouduin ajattelemaan.

Loppusiivoukselle on myös varattava oma aikansa. Se ei voi tapahtua samana päivänä kuin mökiltä lähtö. Tänä syksynä menemme vielä veljen kanssa paikat laittamaan talvikuntoon.

En täällä kaupungissa vielä ole pystynyt nukkumaan aamulla. Eilen heräsin viiden maissa ja tänään puoli seitsemän. En ole saanut tarpeeksi unta, kun ilta venyy puolille öin. Aamuisin kuuluu perushurinaa pihalta. Mökillä oli aivan hiljaista, vain lintujen laulua. Kun havahdun aamutarpeilleni, en enää saa unta. Ajatukset alkavat hurista päässä niinkuin liikenne kadulla.

Blogistani on kadonnut valokuvia. Se on harmillista. Olen käyttänyt Flickrin maksutonta tallennusta ja olen ylittänyt ilmaisen limiiitin. Olen tykännyt käyttää Flickriä. Nyt mietin, mitä teen. Maksanko vai lopetanko sen käyttämisen.