Näinä päivinä keskityn uuden kirjani käsikirjoitukseen. Ehkä sitten, kun kirja on valmis.... otan taas kamerani esiin. Nyt kuvaan vain älypuhelimella - harmi. Mutta kamerat ovat tallella. Samoin kuin nuo vanhat blogikirjoitukset. Se oli sitä aikaa, kun omaa nimeä ei suin surminkaan voinut paljastaa. Piti piiloutua nimimerkin taakse ja paikkakunnankin ilmaiseminen olisi ollut liian rohkeaa. Se se vasta häkellyttävää olikin, kun yksissä pikkujouluissa opettajakollega tuli kysymään, olenko Tanssiva Harmaa Pantteri. Enpä ollut häntä tunnistanut nimimerkin takaa, vaikka vierailin säännöllisesti hänen mielenkiintoisessa blogissaan.
Hyvää syksyä ja joulun odotusta tutuille ja tuntemattomille, jotka täällä satutte poikkeamaan!
p.s. tästä vuodatuksesta tuli yllättävän hyvä olo.
