Tänä aamuna olen ennättänyt lueskella toisten blogeja - mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia löysin, joita lisäsin suosikkeihini. Nyt kun ei ole työstressiä enää, niin ajattelin panostaa enemmän tähän blogiinkin ja omiin kotisivuihin yms. Olen luvannut yhdelle kaverillekin tehdä kotisivut. Näin pääsen luistelemaan kotitöistä.... joista en suuremmin välitä. Toimin opistojen tuntiopettajana ja nyt on edessä kuukauden työttömyyskausi. Se tekee hyvää kropalle, saavat rasittuneet lihakset ja kipuileva polvi levätä. Ehkä jonain päivänä voin myös nukkua pidempään. Kirjoja aion myös lukea. Tekemättömät kotityöt kyllä hiukan rassaavat. Kai minä niihinkin joudun panostamaan, että saisi sitä joulun tuntua. En kylläkään niin hulluna kuin äitini aikoinaan, kun vietiin huonekalutkin ulos, että äiti sai kunnolla siivottua. Ikuisesti ovat jääneet mieleen pakkasessa kovettuneet lakanat, niidenkin pesu ajoitettiin joulun alle.

Suunnitelma tälle päivälle: teen kirjalliset työt, mm. opiston päiväkirjat kuntoon, kävelen työkkäriin näyttämään työtodistuksia, sitten postiin viemään päiväkirjat ja matkalasku. Kaupasta ostan piparitarvikkeet ja illemmalla teen piparitaikinan valmiiksi huomista pipareiden paistamista varten. Pyöräillen nämä matkat sujuisivat helpommin, mutta taitaa olla liian liukasta pyöräilyyn.

Tyttären ensimmäinen asunnon haku ei tuottanut tulosta, kävimme yhdessä katsomassa kaksiota, jota hän sitten ei saanut. Nyt hänellä on toinen asunto tästä samasta kaupunginosasta kiikarissa... Hän on kerta kaikkiaan päättänyt päästä eroon päihteitä käyttävästä miehestään. Monta kertaa häneltä kysyn: miksi yleensä menit naimisiin. Ongelma oli tiedossa jo silloin, kun menivät, mutta kuten naiset usein luulevat niin hänkin luuli pystyvänsä miehen parantamaan, kun vain rakastaa.