Tänään alkoivat kuntosalivuorot joulutauon jälkeen. Oli tosi vaikea päästä liikkeelle, koska omatkin tunnit alkoivat tällä viikolla (lihakset vähän jumittaa) ja Pojan koulu. Kun kävelin salille viitisen minuuttia myöhässä, ajattelin, kuinka paljon energiaa lähteminen 8.30 kuntosalivuorolle vaatiikaan, varsinkin, kun on vapaapäivä töistä. Nautin kyllä raikkaassa ulkoilmassa kävelystä, kun kävelytiekin oli hyvin hiekoitettu. Kaupasta ostin 2-3 päivän ruokatarvikkeet ja sitten pitikin tulla bussilla kotiin, kun en jaksanut niitä kantaa. Onneksi tarvikkeet menevät helpommin alas kuin niiden raahaaminen ylös....

Mies oli hädin tuskin noussut ylös eikä ollut saanut aamukahviakaan, kun talon vedentulo oli ollut poikki. Vaikka olisi tullut vettäkin, ei kahvin keitosta olisi tullut mitään, koska keitin aamulla lopuista kahveista Pojalle ja itselleni aamukahvit. Miehenkin olisi pitänyt lähteä kuntosalille seuraavalle vuorolle - eipä ollut lähtenyt. Pukkaakohan hänelle taas masennusta, kun hän linnoittautuu poikkeuksellisen paljon makuuhuoneeseen eikä näytä olevan energiaa yhtään mihinkään. Ottaakohan hän lääkkeensä...