Anonyymi ystäväni lähetti perinteisessä postissa  Hesarin mielipide-kirjoituksen. Teppo Sintonen kirjoittaa 24.12. ilmestyneessä lehdessä "Blogien kirjoittajat hakevat hyväksyntää identiteetilleen"  Kursivoidut kohdat lainauksia tästä.

Oma elämä on merkityksekästä, jos ja kun joku muukin lukee siitä ja saa siitä merkitystä omaan elämäänsä. 
Kun peilaan Sintosen kirjoitusta omaan elämän tilanteeseeni, voin yhtyä hänen mielipiteisiinsä siitä, että blogin kirjoittajana haen huomiota ja tunnustusta omalle olemassaololleni. Vuorovaikutuksessa toisten bloggaajien kanssa saan tunnustusta tekemiseni mielekkyydelle. Kommentit ovat tärkeitä. Tietysti myös se, että tilastoihin rekisteröityy sivullani kävijöitä, antaa palautteen, vaikka tekstini sinällään ei olisi antanut kommentoitavaa.

Julkisesti kerrottu kertomus on merkittävä kertomus. Kirjailija haluaa nähdä kirjansa julkaistuna, tanssija haluaa kertoa tarinansa yleisölle. Oman identiteetin hyväksyntä joudutaan hankkimaan... sitähän tämä elämä nyt on näissä hektisessä aikataulussa muuttuvissa olosuhteissa.

Avioero, työttömyys, paikkakunnan vaihdokset, ammatin vaihdokset, vaihtuvat harrastukset, vaihtuvat yhteisöt. Identiteetti ei ole aivan niin joustava kuin kaikki elämän muutokset edellyttäisivät. Lähimmäiset ja ystävät näkevät yksilön jonkinlaisena, vähän vieraammat taas toisenlaisena, kaikki ehkä aivan erilaisena kuin henkilö itse itsensä kokee. Nyky-yhteiskunnassa yksilö joutuu sukeltamaan identiteettikriisistä toiseen, hakemaan uutta identiteettiä ja hyväksyntää sille uudelle. Ehkä siinä tapahtuu välillä ohilyöntejä ja haetaan hyväksyntää vääriltäkin tahoilta.

Blogin pitäminen, kirjoittaminen yleensä, on oman identiteetin ja sotkuisen elämän jäsentämistä. Vain itselle kirjoittaminen ei tunnu tarpeeksi mielekkäältä. Olemmehan olemassa vain suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäristöön.

Kirjoitan blogeja, siis olen. Viite: Descartes: Ajattelen, siis olen.