Tytär soittaa iltapäivällä. Pitäisi mennä vauvelia hoitamaan, että hän saisi ommeltua verhot. Mies kuulee, että juttelen tyttären kanssa ja kommentoi heti: "Keittääkö kahvit jos meen". Lupaa keittää.

Mies tekee lähtöä tyttären luo. Teppaa tossa edestakaisin. Olen keittiössä. Ajattelen aloittaa ruoanlaiton, kun hän lähtee. Mieleni tekee kokeilla Tupperware-kutsuilta ostamaani vihannesleikkuria.
"Onko tietokone vapaa? Katson sähköpostit
?" hän kysyy. En sano juuta enkä jaata, pitäisihän sanomattakin huomata, etten ole koneella. 

Olen ottanut ostamani laitteen pahvilaatikossa pöydälle ja lueskelen ohjetta, eikä hän mene sähköpostiaan katsomaan. Seurailee, mitä minä teen. Tulee keittiöön:"Olen niin sekavan oloinen. Vettä minun pitää saada." Hän ottaa kahvikupin ja juo pari lasillista. Minä lueskelen edelleen. En viitsi näyttää "tyhmää" ostostani. "Lähtisi jo"

Hän menee ja minä kokoan vihannesleikkurin, joka maksoi aivan liikaa. Leikkuri tuo mieleeni saarimökillä olevan perunapesimen, Ingridin. Ystävämme A sen sinne yksi kesä kiikutti. Sisareni inhoaa kaikkia muovitavaroita ja veljeni kuulemma tykkää pestä perunoita laiturilla. Minä siellä kuitenkin ruoan laitan ja olen iloinen siitä yksinkertaisesta pesimestä, jota kukaan muu ei arvosta. Paitsi pikkuiset kesävieraat, joista mieluusti saan apurin Ingridin kahvaa kääntämään.

Minähän se täällä vihannekset pilkon.
*****

Otin valokuvia puvun koristeesta. Tässä on eräs kohta siitä.

34862.jpg