Vaikka edellisen postauksen kommenteissa oli kiva kehoitus: ole petissä, älä netissä, niin täällä olen jälleen... en ole kauan, lupaan, vaan menen sänkyyn ihan kohta.
Kuume on laskenut, viime yönä nukuin jo neljä tuntia putkeen, edellisinä öinä kun en saanut nukuttua lihassärkyjen, päänsäryn ja tukkeutuvien sieraimien takia.
Kummallisesti sitä vaan unta riittää, vaikka nukuin illan suussakin tunnin verran. Olisin nukkunut pitempäänkin, mutta pakotin itseni nousemaan, että saan yöllä nukuttua ja halusinhan katsoa uuden C.S.I. New York sarjan aloitusjakson. En edes olisi nähnyt sitä ilman sairaslomaa, koska normaalisti olen kotona vasta 22.

Vaikka C.S.I. sarjat ovat rankkaa katsottavaa, niin ne täytyy nähdä, ne ovat hyvin tehtyjä. Välillä kyllä risoo näyttelijöiden/tutkijoiden kylmyys, kummastuttaa kun ne kaikki inhoasiat eivät hetkauta tutkijoita ollenkaan, vaan kylmän rauhallisesti he raportoivat löydöistään. Useinhan niissä vedetään tilanne myös henk.koht. tasolle kuten eilisessä päätutkijan vaimon kuolemaan, niissä kohtauksissa tulee inhimillisyyttä mukaan.