Nyt on kirjoitettava tanssinäytelmästä, jonka kaksi esitystä ovat ohi. Syksyllä ehkä kootaan esitys uudelleen. Kaikki ponnistelut kulminoituivat näihin kahteen: ensi-iltaan sekä siihen toiseen esitykseen. Ensi-illassa kaikki oli keskeneräistä - se oli kuin kenraaliharjoitus. Valot eivät toimineet, ääninauhat kohisivat, repliikit eivät onnistuneet kaikilta.... silti yleisö vaikutti innostuneelta. Näytöksen ajan he seurasivat hiiren hiljaa, esityksen jälkeen meidät taputettiin monta kertaa kumartamaan.

Eilisessä esityksessä kaikki oli jo valmiimpaa ja esiintyjien sisäinen jännite toimi. Eilinen oli lähes miellyttävä kokemus. Koin olevani läsnä eri tavalla kuin edellisenä iltana..

Kyllä olen nyt poikki - ihan totaalisen väsynyt. Eilen nukuin päivällä kaksi tuntia ja tänään on varmaan tehtävä sama. Tämä on ollut melkoinen ponnistus vaativan talven jälkeen. Onneksi tänään paistaa aurinko ja sää on kesäinen. Tekemättömät työt kuitenkin alkavat jo aamusta asti painaa. Yritän olla ajattelematta niitä ja pitää henkisesti vapaapäivän.

Hyvää viikonloppua!