Luen edelleen vanhoja aineitani. Tämän olen kirjoittanut kansakoulun kolmannella luokalla, siis 9-vuotiaana. Ensin ajattelin, että tämä on sanelukirjoitus, koska se on niin kauniilla käsialalla kirjoitettu. Mutta tarkemmin luettuani olen sitä mieltä, että se on itse kirjoitettu.
Tämäkin aine kuten muutkin on kirjoitettu musteella. Mustekynät olivat varsia, joissa oli irtoterä. Terä kastettiin mustepulloon ja sillä sitten kirjoitettiin. Ei ollut vielä kuulakärkikyniä keksitty tai ei niitä ainakaan koulussa ollut.

Kissa
Kissa on kotieläin. Se on kesy. Kissoja on monenvärisiä. Niitä on harmaita, ruskeita, mustia, valkoisia ja monen värisiä. Kissalla on pitkät viikset. Kissa näkee pimeässäkin. Minulla oli kissanpoikanen. Sen nimi oli Mille. Se oli valkoinen väriltään. Se oli kiltti. Kun se meni puuhun, sen häntä tuli pörröiseksi. Se nukkui aina minun sängyssäni. Sitä kun silitti, niin se rupesi kehräämään. Se ei raapinut kuin silloin, kun sitä kiusasi. Se nukkui yöllä lämpimän sähköhellan alla. Kerran se söi rotanmyrkkyä ja kuoli.
Minulla oli pienenäkin kissa. Se oli isompi kuin se joka kuoli. Se meni kerran ulos eikä tullutkaan enää takaisin. Se kissa oli mustan ja valkoisen kirjava. Sillä on semmoinen paha tapa, että se hyppää pöydälle. (opettajan korjaus: sillä oli paha tapa hypätä pöydälle)

223472.jpg