Siivous on ihan p:stä. Tai siis en mitenkään pääse alkuun. Minä olen mennyt ihan lukkoon siivoamisen suhteen. En VOI siivota. Enkä tiedä, mistä löytäisin avaimet oman sisäisen siivoojani luo. Tytär sanoo, että tilataan "paikat kuntoon" -siivoaja. Mies sanoo, että tilataan siivooja. Minähän en anna kenenkään ulkopuolisen tulla tänne. Mutta kun en itsekään pääse edes alkuun.
Siivoamista on yksinkertaisesti aivan liikaa. En pysty aloittamaan. Jospa edes mies menisi johonkin, en siedä katsoa hänen istumistaan, kun/jos siivoan. Jos hän olisi vaikka viikon jossain, niin voisin kuvitella tekeväni jotain tämän huushollin hyväksi.
Minua ärsyttää, kun mies kokoaa kaikenlaisia pinoja tänne yhteisiin tiloihin: kirjoja, lehtiä, kokouspapereita, muovikasseja, venetavaroita joka paikkaan. Lattialle, penkille, tuolien alle, kirjahyllyn reunalle. Olen ihan voimaton niiden edessä. Minun oma pinoni on sohvalla. Sen ehkä pystyisin perkaamaan, jos oikein kovasti yrittäisin.
Taidan kuitenkin ottaa neulomukseni esiin ja istahtaa siihen sohvan tyhjään nurkkaan.
keskiviikko, 28. marraskuu 2007
Kommentit