Näytökseen on enää pari päivää. Tänään on senioreiden ryhmän viimeinen harjoitus ja illalla vielä yhden ryhmän harjoitus. Siinä välillä on kaksi ryhmää, jotka eivät ole lähdössä esiintymään.

Olin melkein paniikissa näiden esitystanssien kanssa vielä kuukausi sitten. Eilen oppilaatkin ihmettelivät, miten minä olen niin rauhallinen. Olen monena vuonna panikoinut viimeiseen saakka. He tuntevat minut monen vuoden ajalta, jotkut ovat olleet opissani kymmenenkin vuotta. Olen rauhallinen, koska tanssit ovat sellaisessa kunnossa kuin ne voivat olla, enää ei oikein ole mitään tehtävissä. Viilausta voisi jatkaa loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee deadline ja silloin viilaus on lopetettava. Tänä vuonna aika loppui kesken, sille ei voi mitään. Ryhmät ovatkin itse ottaneet vastuuta ja se tuntuu tosi hyvältä. He pitävät ylimääräisiä harjoituksia keskenään, he ovat suunnitelleet ja tehneet itse vaatteita. Tuntuu hienolta, kun ryhmistä löytyy vastuuhenkilöitä, jotka alkavat tehdä työtä ryhmänsä eteen. Ryhmä lähtee siihen paremmin mukaan kuin että opettaja käskee tekemään sitä ja tätä, esim. vaatteiden suhteen.