1506592.jpg

Ihan pakko oli laittaa vielä yksi sinivuokkokuva. Nämä yksilöt olivat niin auki kuin olla voi, terälehdet olivat ihan levällään. Onneksi ne olivat saaneet olla polun varrella kaikessa rauhassa. 3-vuotias olisi halunnut juuri nämä vuokot poimia, mutta en antanut. Ne kun voivat tuottaa paljon iloa kaikille ohikulkijoille tuossa puun juurella.

Sunnuntain Hesarissa olikin osuvasti kirjoitus harvinaisista valkoisista sinivuokoista ja lehdessä harmiteltiin, kun ihmiset kaivavat luonnonkasvit paikoiltaan ja siirtävät omiin kotipihoihinsa.
Lehtiartikkelin mukaan Helsingin luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Arto Kurtto lausuu:
"Kyse on periaatteesta. Eikö olisi hienoa kävellä sinivuokkojen ja valkovuokkojen ympäröimää polkua lehtometsässä kuin että jokainen kaivaa ja katkoo kukat kotiinsa ja ihailee niitä itsekseen."

Artikkelissa sanotaan, että sinivuokko, valkovuokko ja valkoinen sinivuokko eivät ole rauhoitettuja. Rauhoitettuja sensijaan ovat esim. kangasvuokko ja kämmekät. Tästä tuli mieleeni lapsuuteni lehdot, jossa kämmekät kukkivat ja lehdokit tuoksuivat. Lehdokin saattoi löytää tuoksun perusteella, vaikka sitä ei ensin näkynyt. Kangasvuokot pörhistelivät kotipihani rinteessä eikä niitä saanut poimia silloinkaan. Täytyy myöntää, että joskus äiti sai tuliaisiksi suloisen karvaisen kangasvuokon. Ne moitteet ovat jääneet kyllä mieleen.

Tämän päivän Aamulehden Pyynikkijuoksu-artikkelissa pääosassa ovat myös sinivuokot. Kiitos toimittajalle muistiin palautuksesta, että ne keltaiset pikkukukat, joita eilen pihassa huomasin, ovat käenrieskoja.