Viime viikon väsymys ja jatkuva hoitovelvollisuus saivat aikaan räjähdyksen lauantaina. Ei vanha enää jaksa. En olisi millään jaksanut lauantaina lähteä 3-vuotiaan kanssa enää saunaan.

Olin edellisenä yönä ollut poikia hoitamassa ja nukkunut huonosti kuten aina siellä ollessani. 1-vuotias heräsi lauantaiaamuna klo 5 eikä suostunut enää nukkumaan vaikka otin hänet viereenkin. Lauantaipäivänä minulla oli tanssiharjoituksia klo 13.30-16 ja 3-vuotias oli mukanani salilla puolet tästä ajasta.
Sitten kun vielä olisi pitänyt lähteä saunaan, sanoin, että nyt en jaksa. Mutta kun se 3-vuotias sanoi puhelimessa:"Mummo, minä olen ihan hikinen. Minun pitää päästä saunaan." Menin tyttären luokse. No tytärkin oli ihan poikki, kun oli edellisenä yönä ollut bailaamassa. Me kuulemma 3-vuotiaan kanssa pidimme liikaa meteliä, kun kokosimme saunakamppeita ja 1-vuotias heräsi siihen. Meille tuli siis tyttären kanssa kähinä (tai tytär ihan oikeasti huusi minulle). Seuraus oli, että sauna jäi väliin ja minä tulin kotiin.
Minua painoi myös sunnuntain valmistelematon tunti ja sen pystyin sitten kotona tekemään, kun oli tunti lisäaikaa (ei saunaa).
Nyt ei tytär soittele eikä kirjoittele enkä minäkään ei sen puoleen. Olen kyllä laittanut anteeksipyynnön ja valittelun, että näin kävi.
Hoitovelvollisuuksia kyllä kasaantuu ensi viikollekin: maanantaiyönä tytär menee työharjoitteluun valvomaan ja lauantaina mun pitää hoidella poikia klo 14-22.

Pojan työt loppuvat kuun lopussa ja hän muuttaa takaisin kotiin asumaan. Kai sekin stressaa. Kaikkien alihankintafirmojen sopimukset sanottiin irti kahdesta isosta firmasta. YT-neuvottelut alkavat ensi viikolla (siis siinä alihankintafirmassa). Kai nää nuoret viimeksi tulleet saavat potkut.