Alppiruusun kanssa serkun luona Saksassa.

Lentoemojen ja stuerttien lakkotoimet eivät ulottuneet Ryanairiin. Lentokentällä oli rauhallinen odottava tunnelma. En ottanut matkatavaroita - ainoastaan matkustamoon sallitun laukun. 10 kg:n painorajoitus ylittyi kuudellasadalla grammalla. Kaksi tuliaiskarkkipussia á 350 gr (salmiakki ja Lumipantteri) annoin saattajalle. Matkalaukun paino oli sopiva ja painuin turvatarkastukseen. Nesteet oli hienosti pakattu eikä tuliaisruisleivistäkään huomautettu.

Lentokoneessa istuin siiven kohdalla hätäuloskäynnillä ikkunan vieressä. Huikaisevan kaunis auringon nousu tuli esiin, kun kone nousi pilvien yläpuolelle. Valitettavasti kamera kuten kaikki muutkin tavarat olivat matkalaukussa.

Bremenin lentokentällä järjestelin sitten tavarat niin, että sain kameran ja käsilaukun olalleni ja ajelin Raitiovaunulla No. 6 Hauptbahnhofille.

Matkan varrella oli Anada-nimisen paikan kyltissä tanssijan kuva. Sain napattua siitä kuvan. Serkku arveli, että se oli ilotalo, mutta tämä näyttää kyllä Casinolta. Ehkä se on peitenimi ilotalolle. Toisaalta: ei tanssija välttämättä viittaa ilotaloon - tai tiedä häntä.

Tässä on toinenkin kuva ratikan ikkunasta. On aika ankean näköistä.

Asemalla etsin lipputoimistoa, sitä kuitenkaan löytämättä. Sitten löysin infon ja menin kyselemään, miten pääsisin Hannoverin kautta Burgdorfiin. Virkailija tulosti aikataulun seuraavasta yhteydestä. Sanoin haluavani ostaa lipun, jolloin hän viittasi oikealle. Kävelin siihen suuntaan ja näin pari lippuautomaattia. Automaatin kanssa sohlasin vaikeiden kysymysten kanssa, mm. kuinka kauan pysähdyn Hannoveriin.. ruutu palasi aina lähtökohtaan, kun olin liian hidas. Lopulta sain liput ostettua. Ajattelin, että onpa hyvä, kun valuutta on sama (euro). Kun lähdin automaatilta, huomasin lipputoimiston nurkan takana. ;)

Junan lähtöön oli parikymmentä minuuttia ja kävin asema-aukiolla Glühweinilla. Myyjä kysyi, haluanko ottaa sen mukaan vai juoda paikalla. Suomessa ei alkoholipitoista juomaa sopisi junaan viedä, joten sanoin juovani sen siinä. Vaikka olin Saksassa.

Junamatka Hannoveriin kesti 1 h 20 min. Maassa oli lunta ja sää oli varsin sumuinen. Juna ei eronnut suomalaisesta.

Hannoverin asemalla oli valtavasti ihmisiä ja kova hyörinä ja pyörinä. Asema oli iso ja siellä oli monenlaisia kauppoja ja baareja. Suuntasin aseman pääovesta ulos hevosen hännän alle, jonka serkku ohjasti tapaamispaikaksi. Nauratti, kun se häntä oli juuri siinä aseman edessä. Olin jo ajatellut, mistähän sen patsaan löytäisi. Pian siihen tuli siskokin, joka oli lentänyt Hannoveriin Zürichistä.

Täälläkin oli joulukojuja:

Alkoi olla nälkä, koska olimme aamupalalla liikkeellä. Löysimme Brunnenhof nimisen ravintolan ja kävimme syömässä tukevasti ennenkuin jatkoimme matkaa.

Oli tullut jo sininen hämärä. Tuossa oikealla on mies, jolla on iloisen värinen sateenvarjo. Hän myi makkaroita vatsan päällä olevasta kioskista. Jos katsot kuvaa tarkkaan, löydät myös hevospatsaan.

Kun tulimme Burgdorfiin oli jo pimeää. Raahasimme matkalaukkuja pitkin lumisia katuja. Matka vaikutti pitkältä, jota se ei loppujen lopuksi ollut. Ehkä sisko ei mennyt suorinta reittiä. Oli ihan mukava päästä perille. Luna-kissa ihmetteli vieraita.