Mukava kertomus kuvin ja sanoin oikean numeron ympärillä - mukavia löytöjä saa aikaan tämä nummerohaaste:)

Kiitos taas avartavasta ja mielenkiintoisesta matkasta hamaan menneisyyteen!
Jotenkin yllätyin, kuinka suomenkieli on kehittynyt ison loikan sitten vuoden 1951. Laulukirjan teksti oli paikoin niin arkaistista että.

Pitikin sattua, että laulu nro 51 on Karjalan jääkärien marssi ;)
PS. Kisuli on aina yhtä söpö.
Nyt en sano enää mitään muuta.

Laulukokeet aina jännitti koulussa vaikka laulu oli aina tuttu "Maan päällä paikka yksi on " jne..

Tuo laulukirja on minullekin tuttu. Muistoja myös laulutunneilta, kun en osaa yhtään laulaa.
Löysit kivan kuvan viisykkösestä.

Hieno löytö ja tarinakin mukana. Minulla on lapsuuden lauluista vieläkin trauma. En laula edelleenkään edes pakolla, koska pienenä joku sanoi, etten osaa laulaa. Siispä ääneni on edelleen se "hiomaton timantti" - tai no ainakin jokin hiomaton juttu, jollei ihan timantiksi yllä. :)

Hauska kertomus haasteen ympäriltä. Jonkinlainen trauma näyttää monelle jääneen koulun musiikinopetuksesta. Itselläni ei ehkä niin siitä, mutta isäni muisti aina huomauttaa, jos erehdyin viheltämään, että hän ei ymmärrä, miten en osaa viheltää, vaikka sentään soitan pianoa. No pianon äänenmuodostus on hiukan toisenlainen. Vanhempana vielä ex vaimoni muistutti, että olen sellainen kasin laulaja. Eli sinne päin, mutta ei kohdalleen. Suomenkielen maikkakin muuten nimesi minut kasin ainekirjoittajaksi. Siksi minusta tuli insinööri eikä kirjailija, vaikka onhan Antti Hyrykin insinööri. Työkaveri yli 35 vuoden takaa, muuten.

OIipa siinä hyviä ja rohkaisevia neuvoja laulamiselle.
Hieno vastaus haasteeseen, numerokin löytyi vaivattomasti.

Tämä kirjoitus ja kuvat toivat "arkiseen harmauteen iloa ja väriä".

Inkivääri. Pakko oli laittaa vähän pitempi juttu taas, vaikka haasteessa tietysti haetaan vain yhtä kuvaa.

Heili. Kyllähän yli viidessäkymmenessä vuodessa kielikin kehittyy. :) Mutta mukavasti on laulavia lapsia ohjeistettu - eikö? Niin. Karjalan jääkärien marssi, se sopii tähän ajankohtaan. Kisu on aina niin utelias.

Flora. Oli se melkoista kidutusta, että piti luokan edessä laulaa.

Aimarii. Kirjan etusivulla on rohkaisevasti kirjoitettu myös heille, jotka eivät niin hyvin osaa laulaa. Mutta osasivatko opettajat rohkaista?

TeeTee. Lauluääni taitaa olla yksi niitä juttuja, joissa lasta voidaan "loukata" niin pahasti, ettei myöhemmällä iälläkään enää edes kokeile laulamista.

Yrjänä. Kun luin näitä kommentteja ja huomasin, että yhdelle ja toiselle on jäänyt traumoja lauluäänen arvostelusta (niin muuten minullekin), niin mieleeni tuli kuten sinullekin kirjoittaminen. Se on siinä mielessä samanlainen herkkä asia, että arvostelulla voidaan tyrmätä tuleva kirjailijan alku. Ehkä Antti Hyry on saanut rohkaisevampia arvosteluja nuorena.... tunnetkin Finlandia voittajan sitten henk.koht. ..

Zilga. Niin on - rohkaisevia ohjeita... mutta kuinka moni niitä luki, enemmän varmaan on vaikuttanut opettajien suhtautuminen.

mm. Kiitos. :)