Uusi viikko, uudet kujeet. Niinhän sitä ennen sanottiin. Katsoin kalenteriani, ei mitään virallista tälle päivälle. Epävirallisempaa, mutta välttämätöntä olisi siivous. Tuo ikuinen riesa. Pikkuinen poika kun kävi kylässä ja laskeutui polvilleen matolle, niin nauroimme äitinsä kanssa, kun lahkeet olivat kissankarvoissa. Sehän on suorastaan naurettavaa. Mutta ei tietysti tuon auk-kokelaan kanssa, hänet kun on todettu kissalle allergiseksi. Mutta kun hän on niin monelle muullekin asialle allerginen, niin päätimme unohtaa kissa-allergian. Osittain kyllä sen takia, että hän ei halunnut kissasta luopua. Niiskuttakoon sitten...

Keskiviikkoiltana tulee siskoni tänne. Varmaankin huomenna tai viimeistään keskiviikkona imuroin, muuhun ei nyt ole voimavaroja.

Vaikka päätinkin tänä aamuna tehdä muuta kuin siivousta, niin toimettomana en jouda olemaan, vaikka loma onkin. Olen lykännyt kotisivuni päivittämistä kiireisempien asioiden takia, mutta jospa tänään SEN ennättäisin.