Puhelin soi noin kuusikymppisen leskirouvan kotona.

- Leena Lepponen
- Hyvää päivää. Onko ihan Leena itse puhelimessa.
- On.
- Helsingistä soittaa Maija Mallikas. Mitäs sinne Jyväskylään kuuluu.
- Ihan hyvää.
- Onpas mukava, että sain teidät kiinni. Tavoittelen teitä ihan miellyttävällä asialla.
Maija Mallikkaan lipevä ääni tunkeutuu puhelinlankoja pitkin Leena Lepposen korvakanavaan.

- Onhan teillä hetki aikaa.
- Mistä on kysymys? Leena tokaisee.
- Onko Seura teille tuttu lehti.

Seurako, tämän ikäiselle ihmiselle, kun ei muita lehtiä Kotilieden lisäksi edes ollut olemassa.

- Minä en osta mitään enkä tilaa mitään. Kiitos ja kuulemiin.

Leena kuulee puhelinta sulkiessaan jonkinlaista änkytystä toisesta päästä. Aamulla kännykkään, iltapäivällä lankapuhelimeen, illalla sähköpostiin..

- En halua, EN, Leena karjuu itsekseen.