Enon vaimo täti T, oli raskaana. Nyt aikuisena tiedän sen. Silloin pikkuisena tyttönä ihmettelin tädin suurta vatsaa, kun jouduimme kohdakkain oviaukossa. Jäin ehkä hänen valtavan vatsansa alapuolelle, olinhan aivan pieni.

Eno ja hänen vaimonsa asuivat siinä talonmiehen sivuhuoneessa. Ennen enoa siinä oli asunut Mooses. Mooses oli tuberkuloosista parantunut mies, jolla ei ollut omaisia eikä kotia. Hän jäi sairaalalle asumaan ja autteli minun vanhempiani mm. hoitamalla minua. Mooses oli jotenkin pelottava, hänellä oli aina mustat vaatteet ja hän taisi olla muutenkin tumma olemukseltaan.

Kun enon vaimon suuri vatsa hävisi, tilalle ei tullutkaan pientä vauvaa, vaan suuri suru. Siitä en muista juuri mitään muuta kuin minkä valokuva kertoo. Enon vaimo pitelee pienen pientä arkkua lähes voimattomin käsin, eno on hänen vierellään ja minä toisella puolella. Ehkä minun äitinikin on kuvassa. Siitä en ole varma, koska kuva on nyt toisella puolella Suomea. Kuvaan liittyvät myös orvokit, ehkä niitä on pienen vainajan päällä, koska arkku on avoin tai sitten niitä on minun kädessäni. Tätä kuvaa katsoin lapsena aina uudelleen ja uudelleen.

Vielä aikuisenakin kyselin tapahtuneesta täti T:ltä ja hän kertoi minulle:

"Olin sairaalan puutarhalla töissä. Kerran kun menin istutuslaatikoiden kanssa rappuja alas, liukastuin ja tömähdin puutarhan kellarin lattialle. Senjälkeen en enää tuntenut vauvan potkuja, niin että kai se siinä kuoli. Se oli pieni tyttö."