Parantolan puuseppä piti lasten näytelmäkerhoa. Kilpailimme aina Liisan kanssa, kumpi saa olla prinsessa tai saa muuten merkittävämmän ja isomman roolin. Me molemmat halusimme aina esiintyä. Näytelmäkerho valmisti parantolan joulujuhliin näytelmän ja tonttuleikin. Henkilökunnan äideille järjestettiin äitienpäiväjuhlia. Kiinnitimme äitien rintaan nuppineulalla nipun sinivuokkoja, joita olimme aamulla käyneet poimimassa. Lauloimme kevätlauluja ja näyttelimme kuvaelmia. Isät järjestivät kahvit ja tarjottavaa.

Parantolassa vierailleet teatteriryhmät ja kuuluisat näyttelijät kiehtoivat mieltäni lapsena ja nuorena. Minulle varmistui haaveammatti: näyttelijä. Liityin koulukauppalani työväenopiston näytelmäpiiriin ja näyttelin koulunäytelmissä. Nuoruuden epävarmuus, finninen naama, laihuus ja poikakaverittomuus saivat minut kuitenkin epätoivon partaalle, Liisallakin kun oli jo poikakaveri ja tissit. Näytteleminen loppui osaltani eteläisen kaupungin Kulttuurikilpailuihin. Sain siellä jonkun palkinnonkin, mutta oloni oli aivan surkea.

Liki kolmekymppisenä, kun muutin toiselle puolelle Suomea, liityin taas työväenopiston näytelmäpiiriin. Samat epämieluisat tuntemukset ja esiintymisjännitys valtasivat minut jälleen ja lopetin harrastuksen ennenkuin se ennätti edes kunnolla alkaa.

Itämaisen tanssin kautta olen vähitellen tullut sinuksi oman esiintyvän itseni kanssa ja päässyt eroon liiallisesta jännittämisestä. Mutta varmuus on tullut todella hitaasti.

Ihan parikymppisestä saakka olen ollut mukana yhdistyksissä vastuullisissa tehtävissä ja joutunut pitämään puheita ja esitelmiä. Myös opettajana olen ihmisten edessä itseäni ilmaisemassa ja jakamassa tietoa. Nuorempana minua hämmästytti joillain puhetaidon kursseilla palaute, että olen varma ja selkeä esiintyjä. Sydämeni läpätti kuin lampaan saparo enkä mielestäni osannut sanojani asettaa oikein - unohdin mitä piti sanoa enkä kokenut esiintymistäni mitenkään loogisesti etenevänä. Ehkä minulla oli kuitenkin jo tuolloin esiintymisen kyky, en vain luottanut itseeni enkä uskonut saamaani palautteeseen.

Minkähänlaisen näyttelijän suomalainen teatterimaailma on minussa menettänyt, kun grafologilla teettämäni luonneanalyysi paljasti, että minulle sopivin ammatti olisi ollut näyttelijä.... !