Matonpesupaikka ei ole järven välittömässä läheisyydessä, vaan maastossa vähän ylempänä. Siinä on toistakymmentä pesuallasta, joihin tulee järvivesi. Altaassa on pesukorkeudella puinen lauta, jonka päällä mattoja on hyvä harjata. Pesupaikalla on myös mankeli. Kun pyörittää matot mankelin läpi, liiat vedet puristuvat matosta ja siitä tulee ihan kevyt kantaa. Matonkuivaustelineillä puhtaat matot saavat vielä kuivahtaa ennen kotiin vientiä.

Olin eilen monta tuntia mattoja pesemässä. Pesin neljää pitkää mattoa ja käräytin selkäni. Olisin voinut laittaa suojakertoimia, mutta kun en viitsinyt. Pestessä piti vähentää koko ajan vaatteita. Auringon hyväily tuntui hyvältä iholla. Ehdottomasti liian vähän tuli myös nautittua vettä ja olinkin illalla kuin auringonpistoksen saanut. Vesi vanhin voitehista, sanotaan. Sisäisesti nautittuna se vaikuttaa myös ulospäin. Se pitää näillä helteillä muistaa.

Matonpesu on varsin miellyttävää puuhaa. Kesän mukavin työ, juteltiin siellä useampien kanssa. Se sopii sekä miehille että naisille. Kädetkin ovat Mäntysuopahuuhtelun ja vedessä liottelun jälkeen aivan sileät ja pehmeät.

Mielikuvitus alkoi lentää mattoja pestessä. Muistin, kuinka kävin matonkuteiden tukkumyymälässä ostamassa kuteet isosta hallista. Matka tehtiin erään ystävän autolla. Hänestä en olekaan kuullut moneen vuoteen. Tukkuun mennessäni en tiennyt, minkä väristä haluan ja myymälässä, jossa on valtava värikirjo, valinta oli vielä vaikeampaa.

Kotitalouden neuvonta-asemalla kudoin ruskean sävyiset mattoni. Kudoin siellä myös punaisen villashaalin, pellavaisia pyyhkeitä, poppanoita, pöytäliinoja, laudeliinoja ym. ym. Jatkoin kutomista taloyhtiömme kerhohuoneella, kun sinne saatiin seurakunnan kangaspuut.

Kutominen kuten myös maton pesu on rentouttavaa puuhaa.