Täällä istun tyttären kannettavan vieressä ja kuuntelen, jokohan se baby vaimeni. Se on nyt parkunut 1,5 tuntia pienin 10 minuutin tauoin. Olemme tyttären kanssa ihan ihmeissämme hänen kanssaan. Nousin ylös sängystä, kun ei nukkumisesta kuitenkaan tule mitään ja vuodatan tämän asian suoraan tapahtumapaikalta.

Isoveikka ei onneksi ole herännyt. Askeleita on kuulunut yläkerrasta tuon tuosta niin, että joku sielläkin valvoo.
Olen täällä nyt yötä, kun vien isoveikan aamulla päiväkotiin ja seuraavana aamuna myös. On mulle aika rankkaa valvoa. Eikä ole tyttärelläkään helppoa, kun aamulla kuitenkin on jaksettava nousta ylös. Hyvä, että on noita päiväkotipäiviä isoveikalla. On äidillä sitten helpompaa yhden kanssa.

Kuulemiin täältä tapahtumapaikalta. Baby taisi vihdoin simahtaa.