Päällisin puolin rauhallista.... niinhän minä eilen arvelin, että päällisin puolin.

Tytär soitti: sen mies oli lähtenyt kapakkaan kaverinsa kanssa. En taida uskaltaa tyttären isälle kertoa, hän kun valvoi jo viime yön tämän nuoren perheen murheiden kanssa. Siis käyntimme siellä ei häntä rauhoittanut.

En kertonut miehelle aikaisemminkaan, kun tytär puhui avioerosta. Ajattelin, että puheet olisivat ohimeneviä ja tilanne rauhoittuisi. En tiennyt heidän todellisuuttaan, en tiennyt, että tyttären mies ei selvää päivää kestä. Ihmettelin vaan, kun mies vältteli meidän tapaamistamme: yleensä lähti kotoa, kun menimme siellä käymään (ei eilen, vaikka olikin kaljaa juonut) eikä tullut perhejuhliin mukaan.

Tytärkin alkaa tajuta, ettei hän voi miestä raitistaa. Kai hän kuvitteli voivansa pelastaa miehen päihteiden kurjimuksesta. Voi meitä naisia. Luulemme, että rakkaudellamme pystymme alkoholistin parantamaan... niinhän minäkin luulin monta vuotta.

Tänään menemme itsenäisyyspäivän juhliin. Etukäteen: 5.12.. Totta Mooses. Ja huomenna saa katsoa Linnan juhlia ja Tuntemattoman sotilaan.