Tytär on niin hyvissä väleissä kohta entisen miehensä kanssa. Vauvelin kannalta asia on ihan ok. eikä se varmaan tyttärenkään kannalta huono asia ole. Minä olen sen verran katkera akka ja epäileväinen miesten suhteen, että olisin pistänyt välit poikki totaalisesti ja olisin hakenut vielä lähestymiskieltoakin, jos ei olisi ymmärtänyt pysyä poissa. Tyttären isä on taas NIIN ymmärtäväinen tyttären miestä kohtaan, että välillä tuntuu kuin hän olisi tämän puolella. Ja sekös minua harmittaa...

Joka tapauksessa avioero tulee. Tytär on hyväksynyt lähestulkoon kaikki kohdat, joita miehensä asianajaja oli paperiin laittanut. Yhteishuoltajuuden, tapaamiset esitetyn mukaisena jne. Vain elatusmaksuista hän tekee vastineen. Ei kuulemma jaksa alkaa riidellä... ensin hänen piti hakea yksinhuoltajuutta.

Ehkä minunkin on syytä tarkistaa omaa suhtautumistani. Ei riitely ja tappelu aina ole paras ratkaisu. Minä olen ollut aina kova riitelemään ja pitämään puoliani. Ehkä joskus voisin itkeäkin hampaiden kiristelyn sijaan.