Me tubiparantolan lapset olemme alkaneet tavata toisiamme vuosikymmenien jälkeen. Ensimmäisen kerran järjestin tapaamisen kolme vuotta sitten synttäreideni yhteyteen nuoruuden tanssilavalle. Useat eivät olleet nähneet toisiaan yli neljäänkymmeneen vuoteen. Tapaaminen oli riemuisa ja meitä oli tosi paljon mukana, 30-40. Koska aikaa oli silloin niin vähän, sovimme uuden tapaamisen kolmen vuoden päähän eli tähän kesään. Eräs toinen lupasi toimia kokoonkutsujana, mutta lopulta kutsuminen jäi taas minulle, kun hän ei ennättänyt. Minua se ei haitannut, olen tottunut järjestelemään tapaamisia, kokouksia yms. mm luokkakokouksia. Ja minulla on osoitteisto.

Toissakesänä olimme pienemmällä porukalla saunomassa lapsuutemme rannoilla, kävimme vähän kokeilemassa, pääsemmekö sinne ja miltä tuntuu siellä kylpeä. Se oli niin rohkaiseva kokemus, että tänä kesänä tapasimme jälleen saunalla. Seuraava tapaaminen on kahden vuoden kuluttua - saunalla!

Ennenkuin menimme rantaan, kiersimme lapsuuden kotipaikat, metsät, niityt, kasvimaat, tennis- ja golf-kentät. Jokaisen puun ja mäen juurella joku muisti aina jonkun jutun. Kuka oli törmännyt mihinkin puuhun, ruumiskelkalla oli laskettu tuosta mäestä, suksilla tuosta. Tuolla oli aina juhannuskokko, tuolla oli oltiin eka kerran töissä. Etsittiin omia kasvimaita pehkottuneista puskista. Muisteltiin, missä oli se ja se purettu talo ja kuka siellä asui. Jokaisella oli kokemus ylilääkärin vihaisesta Turre-koirasta ja hänen isännästään.

Pääsimme sairaalan katolle. Tämä on lapsuuden maisema:
1815447.jpg

Tuossa alakerrassa asuimme: sininen ovi ekassa kerroksessa.
Oli ihmeellistä käydä omassa lapsuuden kodissaan: miten kaikki oli niin paljon pienempää....!
1815471.jpg

Kasvimaat ovat pöheiköissä. Omenapuita on vielä jäljellä. Lupiinit valtaavat nämäkin paikat. Silloin ei ollut lupiineja.
1817177.jpg

Kasvimaan reunalla kasvoi ruusuja:
1817184.jpg

Heijastuksia rantasaunan ikkunassa:
1815455.jpg

Saunasta tupaan päin:
1817190.jpg