Olen alkanut kosmetiikkaedustajaksi. Jokaisesta saapuvasta paketista iloitsen kuin lahjoja saava lapsi. Miksiköhän paketit ja erilaiset hyvän tuoksuiset, kauniissa pakkauksissa olevat kosmetiikkatuotteet tekevät minut niin ihmeen iloiseksi. 

Lapsuuden kodissani hyväntuoksuista kosmetiikkaa käytti vain isäni. Äidillä oli ripsivärikakku, josta hän harjaan sylkäisemällä sai väriä kulmakarvojensa mustaamiseen. Ja oli äidillä punainen huulipunakin. Voi kuinka kummallisen näköiseksi hän muuttui maalattujen kulmakarvojen ja huulien myötä. Isä oli enempi maailman mies, matkusteli ulkomaillakin ja käytti hajusteita. Pirskotteli partavettäkin joka aamu.

Meillä lapsilla oli luonnottoman vahvat hiukset. Ihmiset luulivat minulla olevan peruukin päässä ja kuulin, kuinka he kuiskuttelivat, miksiköhän tuo peruukkia käyttää. Vahvat hiukset olivat varmaan mäntysuovan ja joka kesäisen kaljuksi leikkaamisen tulosta.

Murrosikäisenä kasvoni alkoivat kukkia finnejä. Ei äiti osannut ohjastaa kasvojen hoitoon. Hän käytti vain vaseliinia. Puristelin finnejä ja aamuisin vedin naamaani paksusti puuteria. Illalla pesin  kasvot saippualla silloin kun muistin. Lopulta minut lähetettiin Helsinkiin ihotautilääkärille. Hän määräsi jumalattoman ison purkillisen tubilääkkeitä ja niillä minun kasvoni paranivat, mutta arvet jäivät. Jälkeenpäin on jäänyt askarruttamaan, oliko minulla ihotuberkuloosi - sitä ei koskaan selvitetty.

Vasta nyt alettuani kosmetiikkaedustajaksi olen alkanut hoitaa ihoani säännöllisesti. Minusta tuntuu, että arvetkaan eivät enää ole niin näkyviä.

Hiukset ovat edelleen kruununi.