Lähdimme liikkeseen Hulfteggistä, jonne tulimme autolla. Tällä kertaa mukaan lähti myös siskon mies.

Maisemat olivat yhtä jumalaisia kuin muuallakin:

Maatalon kohdalla siskon mies lähti omia menojaan, me jäimme ottamaan valokuvia:

Vähän isommista lehmistä:

Vasikoista yksiöineen:

Talon takana oli itse rakennettu leikkipuisto:

Maasto oli alavampaa ja helppokulkuisempaa kuin monissa aikaisemmissa paikoissa. Tie kulki metsien läpi.

Kauniisti jäätyneitä kuusia oli matkan varrella:

Loppumatkasta alkoi nousu.

Sitten olimme perillä 1.200 metrissä Hörnlillä.

Siinä istuessamme kahvila tyhjeni ja olimme taas lähes viimeisiä alaslähtijöitä. Siskon mies oli kova komentamaan ja sisko uskoi häntä: kamera otettiin minulta pois, että paluumatka sujuisi ripeämmin. Sisko napsi hienoja kuvia tuosta vaan ja Heilin kanssa pysähdyimme kuvaamaan matkan varrella hänen kamerallaan - siis Heili kuvasi. Lopulta siskon mies tuli sanomaan, että nyt on käveltävä.

Tämä on viimeinen minun ottamani valokuva tuolta matkalta:

Laskevan auringon säteet näkyivät rinteen takana:

Tämä tienviitta muodostui koko matkan kohokohdaksi. Hyvissä voimissa ollen ja monet nousut ja laskut kokeneena oli kiehtovaa lukea, että juuri tästä oli sopivaa liittyä Santiago de Compostelaan johtavalle vanhalle pyhiinvaellusreitille. Asia oli vielä melko uinuvassa tilassa tuossa vaiheessa. Kummallisesti kuitenkin ihmisen sieluun istutetaan siemeniä, jotka ehkä joskus lähtevät kukkimaan.

Suomeen tullessa huomasin televisiosta alkavan dokumentin suomalaisten vaelluksesta Santiago de Compostelaan.

Tietäähän sen, mitä näistä merkeistä seuraa: palava halu lähteä pyhiinvaellukselle. Se on ikäänkuin tarkoitettu minulle. Miksi myös viime perjantaina terveyskeskuksen vastaanotolla käteeni sattui lehti, jossa kirjoitettiin tuosta kaupungista.... Artikkelissa oli kuva naisista, jotka olivat vaeltaneet 100 km, dokumentti kertoo 750 kilometrin vaelluksesta. Siskoni kertoi, että Sveitsin puolella vaellus alkaa jo alempaa ja joku hänen tuttunsa on sen tehnyt, matka oli kestänyt kolme kuukautta.

Jyrkkiä rinteitä:

 

Aurinko alkaa laskea

Maiseman väri muuttuu koko ajan.

Se on hauskaa, kun matkat ilmoitetaan ajassa ei kilometreissä:

Kuu kuusen vieressä

Oli jo pimeää kun saavuimme autolle.

Seuraavana aamuna lähdimme kotimatkalle Suomeen.