Poika soitti juuri. Hän oli läpäissyt inssiajon ja on uuden ajokortin haltija. Pääsee nyt sillä kesäautolla ajelemaan, siitähän hän on haaveillut. Jos maalaisi piruja seinille, niin voi alkaa odotella laskuja kolareista, sakoista, bensasta ym.ym.  Mitään tuloja miehellä ei ole, muuta kuin minun antamani viikkoraha 20 Eur. Sanoinkin, että nyt maksat bensat siitä. Tähän mennessä raha on mennyt "ulkona" syömiseen ja kaljaan. Hän suunnitteleekin kavereiden kuskaamista paikasta toiseen korvausta vastaan. Taksikuskiksi siis aikoo.

Ison Pojan parkkipaikkatörttöily tuli maksamaan 800 Eur. Harmittaa vietävästi. Vahinkohan se oli, eihän sille mitään voi. Liukas keli ja sillä lailla. Mutta kun yritän elää pussin suu tiukalla ja sitten nää tulevaisuuden toivot romahduttavat talouteni. Iso Poikakin opiskelee eikä ole tuloja, joten minun maksettavakseni se jää - ainakin tässä vaiheessa.

Mies poltti päreet, kun ajoin perheen auton lunastuskuntoon talven ensimmäisillä liukkailla viitisen vuotta sitten. Auto läksi käsistä luistamaan, törmäsi betoniporsaaseen ja sitten puuhun. En loukkaantunut kolarissa, mutta olin kauan loukkaantunut siitä, kun hän ei ollut iloinen, että MINÄ (hänen päiviensä ilo ja valo) säilyin vahingoittumattomana, kun AUTO meni tuusannuuskaksi. Hän suri menetettyjä RAHOJA. Vanha Audin käyttöarvo oli hyvä, mutta lunastusarvo mitätön. Ei korvausrahoilla uutta autoa hankittu eikä edes vanhan velkoja saatu maksettua.

Ehdotin silloin, että ollaan ilman autoa, mutta mies ei siihen suostunut. Hänhän ei pääse edes kuntosalille ilman autoa. Ja nyt minullakin on oma auto, kun hän mustasukkaisesti varjelee omaansa eikä halua antaa sitä toisten käyttää. Osti tyttärellekin vanhan Saabin mieluummin kuin antoi tyttären välillä lainata omaa Nissaniaan.