Eilen oli nautinnollinen tv-ilta. Ensin ykköseltä tuli Kotikatsomo-sarjassa Auli Mantilan elokuva "Ystäväni Henry" ja myöhäisnäytöksenä vielä Ingmar Bergmanin "Saraband".

Molemmissa elokuvissa käsiteltiin lasten ja aikuisten välisiä suhteita ja mielen häiriöitä. Pidin kummastakin kuvasta tosi paljon. Miten lapsen mieleen vaikuttaa aikuisen ihmisen välinpitämättömyys, joka on joko sairauden aiheuttamaa tai jos aikuinen pelkää kohdata lapsensa. Molemmissa elokuvissa oli myös aikuisten välistä kohtaamattomuutta. Syvälliset elokuvat sopivat eiliseen mielen laatuuni hyvin. Ja Ingmar Bergmanin elokuvat ovat aina kuuluneet suosikkeihini.

Edellisen illan "Mustan helmen kirous" oli myös aivan upeaa katsottavaa. Pidän myös seikkailuelokuvista. Siinä oli niin mahtavan hurttia huumoria, että nauliuduin sohvan nurkkaan kuivattujen omenalohkojen kanssa ja poistuin vain mainoskatkojen ajaksi.