Nyt se on Rouvan huushollissa. Hän ei olisi uskonut, että näin kävisi, kun se on niin monta kertaa mennyt ohi koskettamatta. Rouvan silmät ovat aivan punaiset ja turvonneet. Vedet valuvat pitkin poskia tuon tuosta. Roskis täyttyy märistä Serlapaloista. Rouva ei todellakaan ole edustuskunnossa enää, nenäkin punainen.

Avain kääntyi ulko-ovessa aamulla ennen seitsemää. Rouva havahtui syvästä unestaan rapinaan. Askeleet lähestyivät. "Kuka siellä", hän kysyi hiljaa, vaikka arvasi kuka se on ja nousi ylös.
"Tulin hakemaan Finrexiniä", vastasi Poika, se kotoa muuttanut. "Missähän kuumemittari on?"
"Minä mittaan". Rouva laittoi käden Pojan otsalle. "Ei ole kuumetta, sanoo käsimittari."
Lukemat 37.22 eivät nekään ole kuumetta.
Rouva istuu pojan vastapäätä keittiön pöydän ääressä:"Minäkin olen flunssassa, vettä valuu nenästä ja silmistä, lihaksia ja päätä särkee". Poika juo Finrexinit, vie loput pussilliset mukanaan - yhden jättää ja menee töihin. Illalla hän aikoo ajaa toiselle paikkakunnalle Klamydian konserttiin, johon hänellä on liput.

Tavalliset kahvit ovat loppuneet, Rouva juo maustekahvia, kupillisen Finrexiniä ja painuu takaisin pehkuihin.