Olin tyttären natisevassa levitettävässä sohvassa yötä. Maanantai-tiistai, tiistai-keskiviikko yöt olen siellä. Vien aamulla 2,5 -vuotiaan päiväkotiin. Pian 3-viikkoisen vauvan kanssa ei tytär pääse niin aikaisin liikkeelle, että isompi ennättäisi aamupalalle.

Sohva natisee ja lisäksi se on epämukava. Nukuin kuitenkin kuin tukki, olin niin väsynyt. Aamulla olin tosi jäykkänä, en edes alas voinut kurkottua. Lihakset piukeena, vaikka eilisillä tunneilla venyteltiin kuten aina tehdään. Aamuvenytykset olisivat paikallaan... mutta kun ei muka kerkiä...

Nyt pitäisi lähteä venettä peittämään. Pressun levitys veneen päälle talveksi on tämän päivän tehtävä miehen mukaan: itse hän vielä nukkuu. Ei kai ole saanut nukuttua viime yönä. (Älkää nyt sitten kommentoiko, ettei hän saa nukuttua ilman minua - nukumme eri sängyissä ja eri huoneissa!)

Kommenteista tuli mieleen, että en ole viime aikoina ennättänyt kommentoida blogejanne ja siitä olen pahoillani.

Minun tehtäväni olisi nyt kirjoittaa illan "sukuni tarina" -kurssille teksti vanhasta esineestä, joka oli jo viime viikolla tunnilla mukana.