Iltapäivästä lähtien olen hoitanut mummon virkaa, kun tytär lähti viihteelle. Nukahtihan se viimein touhukas pieni mies (8 kk). Söi reilusti kaurapuuroa ja vetäisi päälle vielä pullollisen maitoa. Hän pisti väsymykselle hanttiin, kiehnäsi ja oli levoton. Menin retkisängyn viereen seisomaan, silittelin hänen selkäänsä ja lauloin ainakin kaksikymmentäseitsemän kertaa "tuu,tuu tupakkirulla...." alavireisellä äänellä. Aina välillä hän kääntyi katsomaan. Ehkä katsoi, kuka siinä on, ehkä varmisti, että sama mummeli siinä seisoo. Lopulta hänen oli pakko antaa unelle myöten ja siinä hän nyt tuhisee. Kissa on käynyt sängyn vieressä nuuhkimassa. Kun vauveli kääntyi, kissa meni matalana toiselle puolelle huonetta ja vetäytyi Pojan huoneeseen.