Olen taas tyttärellä pikkuista sairastajaa hoitamassa. Käytiin lääkärissä tänään ja tyttären autoon vaihdattamassa renkaat. Siinähän se päivä on mennytkin, kun on syöty, vaippoja vaihdettu vähän leikitty jne. Nyt odottelen tytärtä töistä, että pääsen lähtemään omiin töihini. Sitten tulen taas tänne yöksi ja vielä huomenna hoidan pikkuista, sitten en enää kerkiä.
Torstaina on neljä ryhmää, ei sinä päivänä paljon muuta ennätäkään tehdä, varsinkin, kun iltatunnit on toisella paikkakunnalla. Perjantaiaamuna vien vielä pikkuisen lääkäriin ja sitten lähden viikonloppumatkalle klo 12 junalla.

Odotan viikonloppumatkaa, että pääsen hetkeksi eroon näistä jo hektisiksi muodostuneista arkirutiineista. Matkustan toiselle paikkakunnalle, itse asiassa koulukaupunkiini Imatralle. Oppilaitoksemme täyttää kunnioitettavat 100 vuotta. Ne kolmipäiväiset juhlat ovat siis ainutlaatuiset.... ja Heilikin tulee...

Pieni ongelma on nyt arkinen ajankäyttö, koska kaikki liikenevä aika menee tämän pikkuisen hoitoon. Halusin värjätä hiukseni, minun piti käydä ostamassa vaatteita. Farkut sain eilen ostettua, mutta nekin ovat vielä lyhentämättä. Säästinpä tietysti, kun en ennättänyt sitä takkiakaan käydä ostamassa. Huomenna aion värjätä hiukseni täällä, tänään en ennättänyt. Farkkujen lyhennyskin jää huomiseen. Milloinkahan pakkaan?

Harmittaa, kun en pääse ollenkaan nauttimaan ainutkertaisesta vapaastani: mies on kirkolliskokouksessa Turussa koko viikon ja poika on Kouvolassa... olisin siis yksin kotona, mutta  nyt olen täällä tyttärellä.